Viljelymaisemien visuaalista seurantaa on tehty vuodesta 1996 lähtien. Kuvauksia on tehty 13 alueella, joiden sijainnit selviävät oheiselta kartalta.
Kartalta klikkaamalla voit avata haluamasi kohteen valokuvat. Kuvausmenetelmää esitellään tarkemmin sivulla kuvaukset peltomaisemissa.
Maaseudun elinkeinomaisemat ovat tärkeä osa Suomen maisemallisia piirteitä. Avoimet pellot, laitumet ja niityt luovat sulkeutuneen metsämaiseman vastakohtana avaruuden tuntua ja muodostavat laajoja, yhtenäisiä näkymiä. Yhdessä asuin- ja tuotantorakennusten kanssa viljelymaisemilla on vahva yhteys alueen asukkaiden juuriin ja tunnesiteisiin. Tämän vuoksi juuri maaseudun kulttuurimaisemat nauttivat Suomessa erityisen suurta arvostusta. Kulttuurimaisemat ovat myös tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle.
Tyypillinen viljelymaisema vaihtelee suuresti maan eri osissa. Etelä-Suomen rannikkoseuduilla ja Pohjanmaalla maatalous on monesti vallitseva maankäyttömuoto, ja pellot ovat laajoja viljavaltaisia lakeuksia. Sitä vastoin sisämaassa ja Pohjois- sekä Itä-Suomessa maatalous on pienipiirteisempää, pellot rikkonaisia ja metsät maisemassa vallitsevia. Nykyisin karjatalous keskittyy yhä enemmän viimeksi mainituille alueille.
Alueelliset erot maatalouden rakenteessa ja maankäytössä liittyvät kiinteästi myös viljelymaisemaan kohdistuviin muutospaineisiin. Etelässä, viljelyyn parhaiten soveltuvilla alueilla maataloustuotanto voi hyvin ja jatkaa tehostumistaan. Peltolohkoja yhdistellään, maatilojen koko kasvaa, ja maankäyttö on yhä voimaperäisempää. Samalla kasvukeskusten liepeillä asutus leviää ja maaseutu kaupungistuu. Toisaalta etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa maataloustoiminta vähenee ja maaseutu autioituu. Pienet maatilat lopettavat ja peltoja metsitetään.